Looking for love

viikko

2004-07-14T00:00:00+03:00

Mies lähti matkoille ja jätti minut tänne yksin kokonaiseksi viikoksi. Ehkä tekee ihan hyvää, mutta ikävä on jo kova. Nyt on taas aikaa omalle itselleen ja kavereille, jotka on ehkä vähän jäänyt pimentoon. Mutta odotus on kova ja onneksi minulla on heti kolme päivää vapaata cu mies palaa matkoilta. Eipä tarvitse paljon miettiä mitä niinä kolmena päivänä on ohjelmassa.

ahdistaa

2004-07-05T00:00:00+03:00

nyt on taas näitä päiviä kun ahdistaa.. ja ahdistaa paljon.. pahoja ja tyhmiä ajatuksia pää täynnä..

ikävä

2004-07-01T00:00:00+03:00

Viime näkemisestä on noin vuorokausi ja ikävä on jo kova! Hän lähettelee viestejä, joissa kertoo mitä on juuri tekemässä ja kuinka toivoisi minun olevan siinä hänen vieressään. Ihanaa <3 Onneksi näemme jo ylihuomenna, koska minäkin haluaisin hänen olevan nyt tässä! Mutta silti pelkään tutustua häneen.. hän on sanonut minulle että minuun on hirveän vaikea tutustua, että olen kovin hiljainen enkä hymyile paljoa.. Ehkä en vaan halua että hän tutustuu minuun ja lähtee pois.. En halua päästä liian lähelle ja sitten häntä ei enää olekaan.. Pitäisi vaan päästä yli siitä angstista ja lopettaa se elämän pelkääminen. Joskus minun kuitenkin täytyy se tehdä, niin miksikäs ei juuri tämän ihmisen kohdalla? Koska tästä voisi jopa seurata jotain hyvää.. On kyllä seurannutkin hyvää.. Koska olen onnellinen, ja välillä havahdun hymyileväni ja miettiväni jotain mitä ollaan yhdessä tehty tai juteltu.

Miltä tuntuu rakkaus?

2004-06-25T00:00:00+03:00

Onko se sitä kun vatsassa on ihan hassu tunne koko ajan? Onko se sitä kun ajankulua ei huomaa kyseisen henkilön kanssa? Vai tältäkö tuntuu vaan olla onnellinen? En tiedä, mutta tämä on ihan upeaa! Sanoinkuvaamatonta!

Ihanuus

2004-06-19T00:00:00+03:00

Tänään kävin lääkärillä ihan kontrollikäynnillä. Lääkitystä jatketaan, mutta eipä tuo mittään! Nyt on ihanaa olla ja odotan huomista ihan innolla! Juhannusta vietetään ihan kaupungissa, mutta onneksi saan olla niin ihastuttavan ihmisen kanssa. Tapaan huomenna hänen kavereitaan. Se kyllä vähän jännittää, mutta toivottavasti kaikki menee hyvin! Ihanaa kun hymyilyttää!! Ihanaa kun hymyilyttää ihan koko ajan!!

Muutos

2004-06-17T00:00:00+03:00

Erosin melkein viiden vuoden suhteesta vuoden vaihteessa. Nyt on jo puolivuotta kulunut ja elämä on ihan erilaista kuin vaikka vuosi sitten. Paljon hyviä ystäviä jäi kaupunkiin, josta muutin pois, mutta uusia on tullut vastaan useampikin kappale. Muutin vähän suurempaan kaupunkiin ja hieman (sarkasmia) pienempään asuntoon. Ensimmäiset neljä kuukautta tv-tasona toimi banaanilaatikko ja ainoat huonekalut olivat sänky, sohva, kirjahylly ja ruokapöytä (ilman tuoleja, tietenkin). Nyt monta sataa euroa köyhempänä ja monta ruuvia ruuvanneena, voinen sanoa että tämä näyttää jo kodilta. Sisustaminen on aina ollut lähellä sydäntä, mutta ei ravintola-alan palkoilla paljon Eero Aarnion pastilli -tuoleja ostella. Joten olen turvautunut Ikeaan. Hankin itselleni koiran kolmisen vuotta sitten ja hän oli kuin minun ja exäni pieni lapsi. Häntä hemmoteltiin ja rapsuteltiin minkä kiireeltään kerkesi. Aina oltiin menossa tiesmihin koirapuistoon tutustumassa uusiin kuonoihin. Jos lähdimme johonkin reissuun niin ei tullut kysymykseenkään, että hänet jätettäisiin mummulaan hoitoon, hän tuli aina mukana. Hän rakastaa pitkiä automatkoja ja on aina ihan innoissaan kun joku hurauttaa autolla ohi. Ehkä hieman outoa. Nyt eromme myötä hän oli todella huonossa kunnossa ja laihtui todella paljon, mutta kyllä se elämä on ruvennut hänellekin hymyilemään. Ainahan koirat ottaa muutokset todella raskaasti, mutta hän varmaan huomasi omasta pahasta olostani, että kaikki ei ole ihan kunnossa. Mutta exäni on edelleen hänelle kuitenkin se "isi" jonka luo mennään viikonloppuisin. Se on meille vähän kuin yhteishuoltajuus. Ja edelleen hän on meidän pikku vauvamme. Itselläni paha olo tuli masennuksena, syömishäiriönä ja unettomuutena. Laihduin melkein 10 kg ja se on minulle aika paljon, koska olen aina muutenkin ollut todella pieni. Alkoholi oli minulle kuin ruokaa, enkä oikeastaan tehnytkään mitään muuta kuin kävin kapakoissa hukuttamassa suruni, tulin kotiin pyörimään sängyssä ja itkemään. Se oli vaan töitä, viina ja itkua se jakso. Hain kuitenkin apua ystävieni tukemana ja tällä hetkellä menee taas ihan hyvin. Syön lääkkeitä ja yritän elää päivä kerrallaan. Ennen näin omassa elämässäni vain pahaa, mutta nyt olen opetellut katsomaan sitä ihan uudesta näkökulmasta. Osaan arvostaa itseäni ja olemassaoloani tavalla, joka on minulle ihan uutta. Se on vaatinut paljon itskkäitä tekoja, mutta turha niitä on enää ajatella. Nyt on tämä päivä eikä eilistä voi poistaa, vaikka mitä tyhmyyksiä olisi tullut tehtyä.

Tylsyys..

2004-06-17T00:00:00+03:00

Tänään on taas näitä kesäloman huippukohtia, kun ulkona sataa vettä ja koko kaupunki täyttyy harmaudesta. Tuntuu, että minä ja koiruus ovat ainoita jotka saavat tästä kelistä enemmän kiksejä kuin auringosta. Laitan saappaat jalkaan ja juoksen koirani kanssa jokaisen vesilätäkön läpi. Tulemme sisälle ja molemmat lämpimän suihkun kautta sohvalle löhöämään. Minulle kuppi teetä ja päivän lääkkeet naamaan. Kohta pääsee nukkumaan! Huomenna minua odottaa taas päivä ihmisen kanssa, sellaisen harvinaisen ihmisen, joka saa perhosia vatsaan ja olon niin upeaksi, että ihan pelottaa. Monien kokeilujen jälkeen olen ehkä löytänyt jotain muutakin kuin hetken huumaa. Mutta eipäs nyt innostuta liikaa! Eron jälkeen on helppo takertua ja hakemalla hakea hyvää oloa. Mutta pakko se on sanoa, että jotain tässä on. Joka kerta kun ollaan yhdessä, oppii toisesta ja itsestään kaikkea uutta ja kiinnostavaa. Miten hän saa hymyn kasvoilleni ja maailman taas vähän iloisemmaksi paikaksi! Siis niitä ihmisiä on vielä olemassa! Mutta yksinoloa on oppinut arvostamaan taas uudestaan. Ihanaa välillä vaan olla, lukea hyvää kirjaa tai katsoa leffaa. Siis ihan yksin! Yksin oli joskus sellainen hienoinen kirosana minulle. Nyt se on enemmänkin luxusta tässä muuten niin kiireisessä maailmassa. Töitä pitäisi tehdä (paitsi nyt kun on kesäloma), kavereita pitäisi nähdä, tutustua uusimpiin sisustus- ja muotituulahduksiin maailmalta, koiruuden kanssa pitää leikkiä, kaikkeen sitä aikaa liikenee. Oma-aika on kuitenkin sitä mitä en vaihtaisi pois. Jotain täytyy olla itselleenkin!