Tänään on taas näitä kesäloman huippukohtia, kun ulkona sataa vettä ja koko kaupunki täyttyy harmaudesta. Tuntuu, että minä ja koiruus ovat ainoita jotka saavat tästä kelistä enemmän kiksejä kuin auringosta. Laitan saappaat jalkaan ja juoksen koirani kanssa jokaisen vesilätäkön läpi. Tulemme sisälle ja molemmat lämpimän suihkun kautta sohvalle löhöämään. Minulle kuppi teetä ja päivän lääkkeet naamaan. Kohta pääsee nukkumaan! Huomenna minua odottaa taas päivä ihmisen kanssa, sellaisen harvinaisen ihmisen, joka saa perhosia vatsaan ja olon niin upeaksi, että ihan pelottaa. Monien kokeilujen jälkeen olen ehkä löytänyt jotain muutakin kuin hetken huumaa. Mutta eipäs nyt innostuta liikaa! Eron jälkeen on helppo takertua ja hakemalla hakea hyvää oloa. Mutta pakko se on sanoa, että jotain tässä on. Joka kerta kun ollaan yhdessä, oppii toisesta ja itsestään kaikkea uutta ja kiinnostavaa. Miten hän saa hymyn kasvoilleni ja maailman taas vähän iloisemmaksi paikaksi! Siis niitä ihmisiä on vielä olemassa! Mutta yksinoloa on oppinut arvostamaan taas uudestaan. Ihanaa välillä vaan olla, lukea hyvää kirjaa tai katsoa leffaa. Siis ihan yksin! Yksin oli joskus sellainen hienoinen kirosana minulle. Nyt se on enemmänkin luxusta tässä muuten niin kiireisessä maailmassa. Töitä pitäisi tehdä (paitsi nyt kun on kesäloma), kavereita pitäisi nähdä, tutustua uusimpiin sisustus- ja muotituulahduksiin maailmalta, koiruuden kanssa pitää leikkiä, kaikkeen sitä aikaa liikenee. Oma-aika on kuitenkin sitä mitä en vaihtaisi pois. Jotain täytyy olla itselleenkin!