Viime näkemisestä on noin vuorokausi ja ikävä on jo kova! Hän lähettelee viestejä, joissa kertoo mitä on juuri tekemässä ja kuinka toivoisi minun olevan siinä hänen vieressään. Ihanaa <3 Onneksi näemme jo ylihuomenna, koska minäkin haluaisin hänen olevan nyt tässä! Mutta silti pelkään tutustua häneen.. hän on sanonut minulle että minuun on hirveän vaikea tutustua, että olen kovin hiljainen enkä hymyile paljoa.. Ehkä en vaan halua että hän tutustuu minuun ja lähtee pois.. En halua päästä liian lähelle ja sitten häntä ei enää olekaan.. Pitäisi vaan päästä yli siitä angstista ja lopettaa se elämän pelkääminen. Joskus minun kuitenkin täytyy se tehdä, niin miksikäs ei juuri tämän ihmisen kohdalla? Koska tästä voisi jopa seurata jotain hyvää.. On kyllä seurannutkin hyvää.. Koska olen onnellinen, ja välillä havahdun hymyileväni ja miettiväni jotain mitä ollaan yhdessä tehty tai juteltu.